Raikkaan oloista Suomirokkia. Laulusta ja lyriikoista voi kuulla vaikutteita Kalle Aholan teksteistä. Demon tuotanto jyllää oikein hyvin, soundit on paikallaan. Kappaleen loppu on kuitenkin vähän töksähtävä ja kappaleen jälkeen tuli olo, että tämä on jo kuultu. Hittipotentiaalia tällä lienee, mutta jotain omaperäistä ja uutta soundia, joka kiinnittäisi paatuneimmankin suomipopparin huomion voisi löytyä enemmän.

Aah, feel good kamaa on aina kivaa kuunnella ja noi Irinan kommentit taas tuppaa vähän naurattamaan. On tainnut taitelijalta unohtua sielu menestyksen myötä tai sit se ei vaan löydä omaa merkitystään täältä.
Hieno kipale, kunnon egotrippailua, antaa mennä!
Kokonaisuus on kanssa hyvä, joka osa-alue tukee toistaan, ei oikeen mitään vikaa.

Perusmeininki biisissä on ok. Ei ärsytä, mutta ei niin sykähdytäkään.

Kuuntelin kappaleen muutamaan kertaan lyriikkaan keskittyen, silti se meni aina vähän ohi. En siis ole ihan varma, mistä biisissä kerrotaan. Siitäkö että naista ja naisen tekoja/valintoja on vaikeaa ymmärtää, vai kertooko teksti ehkä naisesta joka on välinpitämätön kaikkea ja etenkin kertojaa kohtaan?

Suomen kielestä tulee silti plussaa!

tähän väliin mahtava biisi :) tietysti petrattavaa jää tulevaisuuteen, mutta tässä tuntuis olevan homma kunnossa, kertosäkeistöä rupesin jopa lauleskelemaan mukana.