Alkaa hyvällä pumppaavalla otteella liikenteeseen, heti alusta huomaa, että on menoa ja meininkiä mukana. 0:27 tulee vähän vanhemman tyylistä bassolinjaa mukaan, joka ei oikein ainakaan omaa korvaani niin paljon miellytä. Alkuperäisestä en juuri paljoakaan muista, mikä onkin sinäänsä parempi, koska voin tämän ihan itsenäisenä kappaleena sitten arvostella. Sieltä nouseekin ensimmäinen syna ylös tuossa ennen minuuttia ja sinäänsä kyllä miellyttää korvaa ihan kivasti noiden oldschoolmaisien rumpujen siivittämänä. Tässähän liikuu pää edes ja takaisin oikein mukavaa tahtia ja jalka poraa reikää lattiaan, sen verran menevää tämä kuitenkin on. 1:57 tuleekin sitten vähän jo odotettua sointuvaihdosta, joka kohtauksena toimiikin vallan mainiosti. 2:44 alkaakin sitten odotettu breikki, jossa tuo sama syna jatkaa mukavasti liikettään ja antaa sopivasti myös tilaa taustalta tuleville aivan mahtaville padeille! 3:39 lähteekin sitten tuttu kuvio liikenteeseen, eikä jostain syystä tylsistytä, ei niin yhtään. Padit saisivat olla huomattavasti enemmän edessä, koska nyt ne tahtovat vähän jäädä tuonne taustalle jättäen kuuntelijan odottamaan, että ne nousisivat sieltä vielä. 4:34 tulee yksi syna lisää ja sekin miellyttää korvaa ihan kivasti, myös sen vetämä linja. Jotenkin vähän housahtava ote tässä on kokoajan ollut, eikä siinä mitään vikaa ole, päinvastoin. 5:57 tiputetaankin sitten elementtejä jo sen verran, että tässähän voi valmistautua jo outroon. Hyvin jätetään nuo jouset tuohon eteen soimaan ja kuulostaa kyllä varsin hyvältä. Siinä sitten mennäänkin sopivaa tahtia kohti loppua elementtejen tiputuksella ja sieltähän se lopetus vihdoinkin tuleekin.

Kokonaisuudessaan kyllä positiivisen miellyttävä teos! Vaikka biisi jokseenkin toistaakin itseään, niin silti sen jaksaa moitteetta kuunnella alusta loppuun. Meno on jotenkin saatu kärjistettyä vain niin meneväksi sekä jokseenkin laid-backiksi, että kyllä tässä hymy tulee suupielille. Vaikka melodiakin on suht simppeli, ehkä turhankin, niin se ei ala jostain syystä edes ärsyttämään, vaan siihen sovitetut äänet ovat hyvin ja tarkoin valitut juuri oikeilla mausteilla. Ei tämä nyt jokatapauksessa mitään niin maata mullistavaa ole kuin tästä kaikesta positiivisesta palautteesta voisi päätellä. Biisissä ei sinäänsä mitään vikaa ole, se vain on kelpo kipale, jossa ei mistään ratkaisuista varsinaisesi mitään valitettavaa ole. Näänkin tuossa alapuolella tuon alkuperäisen biisin arvosanan jonka olen antanut, joten voinkin tästä päätellä, että tämä remiksi on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen. Luultavasti suurena osasyyna on myös tämän hetkinen mielentila, joka sallii keskittymisen biisiin kuin biisiin. Tämä vain nyt maistuu tässä vaiheessa jotenkin niin hyvältä, että arvosanaksi on pakko räväyttää pyöristettynä ansaittu yhdeksikkö! Oldschoolmainen fiilis tuo nimittäin muistoja mieleen ja hymyn suupielille, eihän siitä voi kuin remiksaaja herraa kiittää. Hyvä meno alusta loppuun, varsin kelpo renkutus, ainakin näin synkkään maanantai-iltaan. 8.5/10. Hyvä hyvä!