Mä en tiedä mistä johtuu, mutta ensimmäinen mielikuva mitä tästä biisistä tulee on KALA. Joku ahven tai sellainen ja sen elämä jonkin pienen järven pohjassa. Jotain sellaista aika kosteaa saundia tarjotaan. Kahden minuutin kohdalla tulee kalalle tarve lähteä johonkin ja alkaa sellainen kiva matkamusiikki rämpytys. Mystisen omituiset saundit jotka tulevat mukaan, muuttavat mielikuvan sellaiseksi että on talvi ja kala ui järven jään alla pimeydessä. Kalan elämä on aika leppoisaa mutta matka kuitenkin jatkuu ja jatkuu. Pienikin järvi on pikku ahvenelle iso ja matka on pitkä. Sitten tartutaankin epähuomiossa pilkkionkeen ja kalan tajunta hämärtyy hitaasti kuollessaan kylmälle jäälle...

Tässä lähdetäänkin heti alussa vähän eri linjoille. Olisin tykännyt kuunnella tommosta nykivämpää meinkiä kyllä pitempäänkin. Perusbiitti pamahti ehkä vähän yllättävänkin nopeesti päälle. No onneksi nykimiseen palattiin taas ja biittiäkään ei sit enää ajattele. 2min paikkeilla alkava sointuplimputus ei oo mun suosikki, mutta kyllä siihenkin tottuu. Ujeltavat synaefektit on musta miksattu pikkasen liian pintaan tai ne sais olla jotenkin vielä mystisemmän kuuloisia. Loppupuolella on edellisiin biiseihin jotenkin liian vähän kehitystä ja biisi alkaa loppupuolella jo vähän junnaan. Olisin kaivannut sinne paluuta alun nykimiseen. Ihan loppu on taas ok.