Niin, kusee filosofian sensorit hunajaa siellä propositionaalisten mieliensä kognitiivisissa anti-stratosfääreissä.

Hihhih, olipas siinä haastattelua. Reps tolle Jussin kommentille.. Kirjottas ton saman setin sitten yo-kirjotuksissa xd

Mahtavaa Jesse! :D Vaikutteet kuulostaa kovasti milanosta imetyltä ja sehän on vaan hyvä asia, samanlainen henki tavotettu.

::::::::::::DDDDDDDDDDD hajosin.

Murskaava bassolinja räjäyttää tajun kankaalle heti biitin käynnistyessä, mutta tuon runpukompin iskevyyttä on mahdotonta edes yrittää - meidän ihmisten monella tapaa hyvinkin rajoitteisella kielellä - millään tapaa kuvailla. Yritän kuitenkin tällä limitöidyllä ilmaisullamme kuvailla tämän kappaleen synnyttämiä tunteita ja mielikuvia mahdollisimman spesifikisti edellä olevassa:

Monimuotoisen tunteikas harmonioiden ja sulosointujen virta leijailee korvakäytäviin kuin savukiehkura pienessä tuulenvireessä, synnyttäen emotionaalisen kapasiteetin lähes kokonaislaatuisen täydentymisen. Kitaristin hyvinkin herkkä tulkinta, joka heijastuu hänen hieman homosexuaalisesti suuntautuneesta identiteetistään, täydentää monipuolisen musiikkikokemuksen, antaen sen kuuluisan viimeisen silauksen. Haastattelijan ja haastateltavan rauhalliset äänet omalla panoksellaan assimiloituvat muuhun konseptiin todella anyloisoidun tarkan tuntuisesti. Kappaleesta löytyy monia avaruudellisesti kiehtovia ulottuvuuksia ja kolmiulotteisuuden vaikutelmaa, jota rationaalisesti ajateltaessa ei pitäisi muodostua kuunneltaessa stereo- kovaäänisillä. Tässä siten huomaamme, että musiikki instituutiona on jotain ihmisen rationaalisuuden rajat ylittävää, jotain metafyysissä sfääreissä sijaitsevaa yli-inhimillistä ja tuntematonta. Ja tämä kappale on sitä.

- Spede Saarinen