Nyrjähtänyttä poppista. Popmusiikin syvin ongelma lienee ennustettavuudessa, monta hyvää kappaletta on tärvelty umpibanaalilla sanoituksella. Tekeekö siis teksti, jossa on pieniä kiinnostusta ylläpitäviä juttuja ja yllätyksiä, kappaleesta jotakin muuta kuin pop - musiikkia? Kenties. Taitaa olla niin, että joillakin on kyky piilottaa umpibalaaliuksien sekaan sopivasti merkitystä ja näin tehdä merkityksellisiä ja kiinnostavia poptekstejä. Jotkut taas eivät viitsi, tai heidän ei tarvitse. Nyrjähtäneet poplyyrikot saavat usein kuriositeetin viitan ylleen, toisinaan vastentahtoisesti, toisinaan tilanteen hyväksyen. Tällaisia tuli mieleen kappaleen sävelen ja sanoituksen suhdetta pohtiessani, en suoranaisesti tarkoita, että olet eksynyt/asian ytimen löytänyt/haluton/innostunut poplyyrikko, kunhan höpöttelen.

Isot assosisaatiot miulla tulee Yarin suuntaan, samanlaista mies ja piano - meininkejä. Kyl sitä kestoakin ois joo saanut olla enemmän kun niin lupaavaa jumittelutunnelmaa on ilmassa, mut ei sitten saatana. Oisin kyllä kuunnellut ihan mieluusti pidempäänkin.

Hmm.. Kuulostaa kun biisi olisi tehty ja laulettu krapulassa eikä se oikein kehity, mutta onnistuu kuitenkin luomaan tasaisen rauhallisen/krapulaisen tunnelman.