Alkupuoli on kyllä todella kova, mutta pianosoundin tullessa mukaan kuvioon biisi leviää hieman käsiin. Miksaus yms on kunnossa, joten jää vähän ristiriitaiset tunteet ilmaan biisin jälkeen.

Iso käsi joka tapauksessa.

Rumpuosasto kolisee ja rohisee tosi maukkaasti. Noista soundeista voi tuntea rumpukalvon pinnan vaikka soundi on kaikkea muuta kuin naturaali. Sama tunne kuin jollain toisella tuossa ylempänä että jokin vielä puuttuu. Mä jään kaipaamaan ehkä jotain tonne keskirekisteriin, sillä ainakin tässä alussa kilkutusten ja basson välinen kuilu on aika suuri. Myöhemmin jyrähtää kuitenkin tuo pörinäbasso kehiin ja se täyttää tyhjiötä. Hieman ehkä jäsentelemätön fiilis jäi. Draaman kaari uupuu.

Ehkä hitusen liian terävä, korkea tuo kilkuttelu mun korville mutta... meneehän se, tottuu siihen kyllä. Jännät rummut, vielä jännempi basso. Tripikästä säätöä, kyllähän tämä uppoaa tässä teknosettien välissä. Ehkä olisi voinut kunnolla jossain kohti porailla tyyliin Aphex Twin, sellainen kolahtaa parhaiten. Mutta ei paha, ei paha.

Sweet. Tyykkään paljon. Tosi trippyt pianot ja groovit.

Pidä laatu yllä.

Kiiinnostavat kone soittimet ja kokonaisuutena toimiva biisi! Omaperäistä!

Ajoittain kaipasin ihmisten hälinää taustalle, jostain syystä. Melko maukas keitos, josta puuttui joku mauste, sekä alku ja loppu. Experimental-leima kompensoi makuelämysten puutetta. Minor Chill -minimalismia raskaammalla kädellä. Se on muuten 5 päivää 21 tuntia 40 minuuttia. En osaa antaa arvosanaa.

heh... pääsen minäkin joskus korkkaamaan jonkun biisin :)
alku lupaavaa... leijailen jossain "gamma goblinsien"-tunnelmissa... sitten mukaan tulee upea, ehkä vähän homeinen ja ruostunut komppi. Aivan kun rummut olisivat huonosti säilytettyä antiikkia. Huoneessa johon tämä biisi minut vei tuoksuu tosiaan kevyesti homeelle. Täällä on pitsiset, repaleiset verhot ja pianoa soittelee Lestat-niminen vampyyri. Minä istun hajoamispisteessä olevalla antiikkituolilla ja polttelen spliffiä. I dig.