Kyllähän tästä tosiaan tulee heti Richard D. Jamesin 90-luvun alun tuotanto mieleen, miksei paikoitellen vanha µ-Zig:kin. Tai ehkä rumpusoundit kuulostaakin vähän enemmän µ-Zigiltä, mutta itse biisi enempi AFX:ltä. Ihan mielikseen tätä kuuntelee, vähän niinkuin jostain olisi löytynyt vanha klassikkolevy, jonka on jo ehtinyt unohtaa. Jos joskus jaksan tehdä jonkun soittolistan, niin tän heitän sinne ilman muuta.