Mukaan on saatu paljon hyvän kuuloisia soundeja, mutta hieman olisin kaipaillut lisää dynamiikkaa. Jostain syystä biisistä tuli mieleeni Keuhkot-orkesteri. Tunnelma pysyy hyvin kasassa ja soljuu hyvin. 3:23 paikkeilla paremmin esiin tuleva haitarisoundi oli hieno. Hieman olisi mielestäni saanut loppupäästä pituutta leikata pois, mutta turha siitä kuitenkaan on kitistä. Taiteilijalla on kuitenkin oma näkemyksensä, aivan kuten parturillakin on sakset...

Kyllä tää aukesi mulle, tää on kuin musaversio Chaplinin leffasta;"Nykyaika".

AIka siistiä musaa, pystyn kyllä arvostamaan tällästä menoa, vaikka tämä nyt ei aivan kympillä auennutkaan. Ehkä teoksessa olisi voinut olla hieman suurielkeisempiä linjoja.

Joku hakkaa jäätä jossain kaukana jäävuoren sisällä. Siellä on yksinäinen, hylätty ihmisenluoma hirviö joka on tuomittu kuolemaan mutta joka ei suostu isäntänsä tahtoon vaan hakkaa kaikki paikat ruvella jäätä. Tahdonvoima on suuri asia, mutta joskus sekin pettää hetkeksi (mm. 3 ½ min paikkeilla) kunnes taas jatketaan. Sitten, lopulta, vuori halkeaa ja pääsee kahlaamaan jääkylmässä vedessä kostamaan isännälleen. Tosin toive ei toteudu, hirviö on luotu elämään vain 9,33 vuotta ja kuolee siihen paikkaan.
Hyvin lohdutonta (positiivinen asia), synkeänromanttista (positiivinen asia) ja hieman liian pitkä (negatiivinen asia). Ainakin 2 minuuttia poies.
Sulla vain tulee noita biisejä joita näkee selkeänä kuvana mielessään.

Enpä nyt tiedä, että miten tämän pitäisi ottaa. Vakavasti tai ei, mielenkiintoista äänimaisemaa joka tapauksessa. Teollisuus, maa repeää, koneet marssivat esiin piiloistaan ja matka voi jatkua kohti Jupiterin pimeitä kolkkoja - mehutaukojakin välissä vietetään (3:46-4:05 jne.). Tällainen tarinointi on mieleeni... enpä tosin osaa vieläkään päättää, pitäisikö tämä arvostella tarinan vai ihan rakenteen perusteella, mutta eiköhän se selviä toisen kuuntelukerran jälkeen. :E

melkoista "teollisuushallimäiskettä". aivan liian pitkä minun makuuni, punainen lanka jäi löytämättä.