Näihin kommentoin aina samal viisiin: arvostan, ja musiikin harrastajana pystyn vaivatta kuuntelemaan ja seuraamaan hienoja sävellyksiä, mutta menee sen verran ohi omasta peruskuuntelusta, että en usko voivani kummoista kritiikkiä kirjoittaa. Ehkä sen verran voin mainita, kun näitä tulee useampi ringissä vastaan, että tämä oli selkeästi siellä ammattimaisemmassa kolmanneksessa musiikin ja tuotannon puolesta.

Kunnianhimossa löytyy, siitä isoa peukkua. Siististi mennään tyylistä ja tunnelmasta toiseen. Basari jää pikkusen jalkoihin, mutta muuten aika tasapainoinen tuotantokin.

Sinänsä taidokkaasti toteutettu, mutta laulu olisi saanut mielestäni olla ilman örinää, silti vankkaa. Tämä on vain mun näkemys, ehkä olen juntti. Laulumelodia ei ole mitenkään kaksinen, mutta ehkä se tässä ei olekaan oleellista. 06: 41 jälkeen oli oikeastaan upee kohta (taustakuoro)

Oman makuun vähän liian kimuranttia tavaraa vaikka tuommosta avant-gardempaa metallia on jonkun verran tullut kuunneltua. Taidolla tehtyä toki, mutta kun ei tunnu koukkuja löytyvän sitten millään.

Melkoinen eepos. Progekitaroinnista pidin ja klassisista kohdista, mutta näin pitkänä ja raskaana biisinä ei vaan toimi mulle

Jotain ihan muuta, mihin ollaan totuttu, tosin meininki muuttui 40s paikkeilla raskaammaksi. Hieno idea yhdistää sinfoniaa ja heviä. Piisi on melko pitkä tosin erilaisia teemoja. Ei ihan mun genreä, mutta omassa erikoisuudessaan tiukkaa tavaraa. 4 min paikkeilla oleva soolo kolahteli minulle. 5:40 rauhallisempi osuus, sitä diggasin. Voisitte tehdä sellaisen version jossa 10% on heviä ja loput sinfoniaa.

Intro ja varsinainen biisi liitettiin tehokkaasti. Jotenkin tässä tuo progeilu toimi paremmin kuin tuossa ekaksi arvostelemassani, tarkoitan lähinnä sovituksellista puolta, soitto kyllä soi molemmissa hienosti. Myös laulussa oli nyt enemmän nyansseja mikä piti homman tuoreena. Tämä on kyllä niitä biisejä joista ei selviä yhdellä kuuntelukerralla, sen verran paljon materiaalia.

Ah kun tämä karjunta alkaa. Melkeen tulee housuun :D

Aika kuuntelukokemus!

Kyllähän tässä selvästi oli taitoa soittajilla ja hyviä juttuja oltiin löydetty. Itse en vaan niin kova black metallin ystävä ole, että olisin tästä sen erityisemmin pitänyt. Teiltä kyllä löytyy potentiaalia päästä urallanne eteenpäin. Progejutuista tykkäsin tässä eniten, muuten ei erityisemmin kolahtanut. Biisi on puuduttavan pitkä, vaikka osiota löytyy moneksikin. Kuuntelukokemus kääntyi tylsän puolelle puolen välin jälkeen. Mahtipontisuutta tästä löytyi vaikka muille jaettavaksi!

Sellainenpa tuli vielä mieleen, että kaikujen lisääminen soittimiin (lähinnä orkesteriosuuksissa) toisi tiettyä aitoutta ja tilantuntua. Sitä jylhyyttä mihin ainakin alussa on ilmeisesti pyritty.

Alun orkestraatiossa on paljon hyviä ideoita, harmi että tietokoneilla ne on todella, todella vaikeaa toteuttaa luonnollisen kuuloisesti. Usein niissä myös sorrutaan aivan hemmetin korneihin ja helpopihin ratkaisuihin, mutta tässä ei ole onneksi siihen sudenkuoppaan astuttu. Kun blakkisvokaalit alkoi, olin aluksi vähän ihmeissäni. Mä kun odotin vähän erilaista, mutta enpä osaisi kuvitella tätä puhtaalla laululla enää. Biisin nimi kuvaa kyllä hyvin biisiä. Ainoa mistä oikeasti en pidä, on sahaleadilla vedetty synasoolo. Se ei vaan natsaa biisin tunnelman kanssa, ei sitten millään. :-P Muuten tosi hyvä veto!

Poukkoillakin saa jos sen tekee hyvin.
Ehkä hieman vähemmän progea & enemmän aggressiivisuutta peliin (lähinnä laulun suhteen) ni johan potkii munille!

Tilasinpa tuossa äskettäin teidän edelliset demotukset kun niin halvalla lähti.
Lisää ostamisen arvoista matskua markkinoille!

Varsin hieno kappale kaikin kaikkiaan. Kappale on mukava sekoitus kaikenlaista: meshuggahia, opethia, dream theateria ja kaikenmoista muuta. Toisaalta tässä toteutuksessa olisi ollut vielä jonkin verran hiomista, sillä kappaleessa toistui samat elementit moneen otteeseen melko selkeästi ja se häiritsi jonkun verran. Kappale on hienosti soitettu kyllä, sen voin sanoa.

Kaikesta huolimatta persoonallista tavaraa tämä on ja mukava että tällaisia löytyy.

iha ok mut toi torviääni tos alussa jotenki vähä... outo :D

Jopas kolahti! Loistavaa, loistavaa! Parempaa saa hakea kissojen ja koirien kera. Kybä tuli

RB tuntuu etenevän kovasti ja suunta on oikea, eli alati progemmat vedet. Robert Frippin kitaroinnista on vaikuitteita haettu paikoitellen melodioihin ja sehän EI KOSKAAN ole paha asia, näin täytyy kaltaiseni "Krimsonistin" todeta. Biisi polveili mukavasti ja jyrä-/suvantovaiheet loksahtelivat uskottavasti kohdalleen ilman pienintäkään myötähäpeän kokemusta.

Soitannollisesti etenemistä on tapahtunut viime vuodestakin kovasti ja mikserissä vilahdelleesta soittajakaartista korkealle arvostamani R. Kupiaisen lisääminen vierailevien musikanttien listaan on tehnyt oivan säväyksen tähän virteen (taivutelkaa ihmeessä tuo mies pysyvään kokoonpanoonne!).

Ihan pientä hapuilua on soiton rytmisen tiukkuuden suhteen hankalimmissa kohdissa, mutta sehän on vain treenauskysymys noiden pikku särmien hiominen ja kun musiikillinen kunnianhimo on asetettu näinkin korkealle, niin peukkuja nostellaan näillä leveysasteilla innokkaasti osoittamaan kohti kattoa - hyvä!!

Kehitysehdotuksena heitettäköön vielä satunnaisten puhtaisten osuuksien lisääminen keitokseen - eli välillä säröpedaali bypassille ja puhdastakin vokaalia voisi mausteena lisätä soppaan, silloin tiukat osuudet löisivät vieläkin tiukemmin päin näköä aina kun säröä tuutataan käyntiin uudemman kerran asentoon "kaakko".

Hienoja juttuja biisin sisällä, mutta se "laulu" on se mistä tässä edeleenkään tykkää.. jos edes osassa biisiä ois ollu "laulettua laulua" örinän ja mörinän lisäksi olisi pisteet nouseet roimasti... hyvästä soitosta ja sovituksellisista ideoista kuitenkin 8 1/2, mutta pyöristetään ysiin.. : ).

Intro viittaa jo Zappaan päin mutta kääntyykin todella sinfooniseksi metalliksi tämä on onnistunut hiton hyvin. Nautin tästä. Aivan helkutin hyvä.

No niin kilarin rajamailla käynnistyy, ja onneksi ajoissa... Nuo alun roolipelipilinät oli hauskoja, loppu mennäänkin sitten niin että leivänpaahtimesta kärähtää vastukset... H-i-a-n-o...

Ja peli aukeaa. On mehevää meininkiä, tulee mieleen uudempi Anorexia Nervosa. Ja soolo onkin sitten ehtaa Jordan Rudessia :P Soundit sopivat hyvin biisiin. Eipä tässä oikein parannettavaa keksi. Ehkäpä välillä heittää tempo hiukan, mutta ei pahasti.

Mahtipontisen sävellyksen mukana astelemme kohti, jotain tuntematonta. Kappaleen alku intro oli mielestäni onnistunut. Mutta nuo kappaleen rakenteeseen liittyvät kohdat, eli puhun nyt laulusta ei ollut kummoinen suoritus. Harmi sillä muuten biisi toimii loistavasti.