Kitarointi olisi saanut alkaa heti, ensisekunnit kuulostivat nimittäin joltain ö-luokan teknobiisin alulta. Loppukappale on kuitenkin toimiva tapaus. Kitaroinnissa on iloinen, mutta toisaalta hieman haikea sävy, ja kun siihen yhdistetään Oskun höpöttely elämästä ja onnesta, en voi välttyä assosiaatioilta Xysman loistavaan Can't Imagine Your Death -kappaleeseen. Biisin lopussa olisi sitten taas pientä editointia kaivattu.