Mulle tulee tästä mieleen skaksalainen tai jonkun muun maalainen pornoelokuva. Kai se on tuo nimi:) Mutta ihan kivan kuuloista räppiä sinänsä. Aivan kun jollain olisi virtsainkontinenssi. Niin ja hyvä idea. Rakkautta on monenlaista.

Artistisivun silokkiviljelmäkuva virittää oikeaan tunnelmaan. Mielenkiintoisella fiiliksellä lähtee kyllä käyntiin, joskin minua häiritsee myös tuo Haavan mainitsema digitaalinen junnaavuus. Tuo ääni joka on syntynyt kun olet nauhoittanut sitä kun tunget kättä aivoihisi, on tyylikäs, mutta samanlaisena toistuvana turhan monotoninen. Reunoille pannattu junnaava padimainen soundi on turhan kovalla ja pinnassa, jollain kaiun dry-säädöksellä se voisi ehkä upota äänimaailmaan paremmin? Tuli myös mieleeni että jos sen kompressorin sidechainaisi esim tuohon aivoääneen, voisi tulla hyvin mielenkiintoista sykkivyyttä tähän biisiin. Muutenkin äänten keskinäisellä vuorovaikutuksella voisi saada siistejä asioita aikaan.

8:44 tuleva syna on soundiltaan loisto, joskin olisi kolissut kovempaa jos se olisi noussut esiin paaaaaaaaaaaljon pidemmällä aikavälillä.

Tyylikkäästi kehittyvä tunnelma tässä kyllä on. Kun olisi vielä jättänyt miksauksen puolesta enemmän tilaa dynamiikalle ja automatisoinut volyymeja kasvamaan hiljalleen, niin tämä potkisi vielä paljon lujempaa. Hienon kuuloista, mutta kaipaisi mielestäni vielä tekemistä ja erityisesti sitä dynamiikkaa kaipailisin.

Alun elektroninen sydämentykytys luo todella intensiivisen tunnelman, joka surisevien padien kautta pehmenee, vaimenee ja katoaa kaukaisuuteen. Sen tilalle rakentuvat todella veren makuiset purskahdukset hallitsevat tilaa ja pään sisäistä maisemaa. Tämä maisema on piinaava, ahdistava, ikäänkuin rakkaus, joka on väännetty mutkalle ja kiedottu piikkilankaan. Ei voi hengittää, ei voi kääntää päätä, ajatukset ja mieli on jumissa. Tila muuttuu ja antaa tilaa, lopulta päädymme mielen sisäisiin kammioihin, jonne tunteet ovat hautautuneet. Joskus rakkaus voi todella tuntua tältä.

Ärsyttävän digitaalisen toistava... Ääniä jotka ovat digitaalisella tavalla tylsiä klooneja toisistaan.. Ääniä jotka saavat kuuntelijan tylsistymän ikävällä tavalla. Ääniä joiden teho kulutetaan loppuun näyttämällä niiden identtinen olemus niin moneen kertaan, että niiden sielu kuluu pohki.

Kuollutta musiikkia... ja harvinaista kyllä huonolla tavalla.

On aika vitusti aikaa, kun olen viimeksi kuunnellut Vondin Dark River levyä, mutta se nyt kuitenkin tuli mieleen. Hypnoottinen meininki. En tiedä onko oikea hetki kuunnella tällasta kun pitäisi mennä nukkumaankin......

..niin minäkin sinua<3 Siinä taipui lähes karmit päälle. Ikävän rääkin voi ymmärtää monella tavalla. Verisalpa.