Kerrassaan tarttuva kappale. Mainio on tuo rokkikitara, vaikka melko yksinkertainen. Niin sen varmaankin kuuluu olla. En tiedä, miksi sitä kutsutaan, kun laulu laitetaan tuollaiseksi, hmm... säröiseksi(?), mutta se kyllä sopii tähän hyvin, ja kuulostaakin kivalta. Jotenkin olisi voinut kyllä olla hieman terävämpi biisi, eli pikkuisen vahvemmat rummut olisivat kenties sopineet, mutta se on lähinnä tarpeeton huomautus, sillä onhan tämä hyvä tällaisenakin. Sanoituksista tuli ehkä hieman keksitty tai väkisin pitkitetty fiilis, joka kenties johtuu noista kertosäkeen "niin kuin aina" ja "vielä kerran"-lausahduksista, mutta pakollisiahan ne oikeastaan ovat. Kaiken kaikkiian biisistä jäi hyvä maku, muttei kuitenkaan ihan kiitettävän arvoinen. Kahdeksan on maaginen luku, joka tarkoitta, ettei ole kovin huono, muttei niin erityisen hyväkään. Siinä suhteessa tämä on kuin minulle tehty; ei huono, muttei hyvä.

KBOOH! Yliampuva basso hymyilytti mutta hiukan alkoi ärsyttää siin loppupuolella. Vokalisti olisi voinut pistää hitusen enemmän ja biisi olisi toiminut huomattavasti paremmin. Asenne puoli kuitenkin kunnossa.