Köyhän miehen Mokomaa. On kyllä vähän ankea meininki, vaikkakin johtuu enemmän soundeista kuin itse bändin suorituksesta. Jotain omaa kuitenkin saisi olla mukana.

kellariäänitys - kuinka nostalgista… biisissä on kyllä jonkinsortin potentiaalia.

Tausta on ihan jees Puhtaat laulut ovat ponnettomia, eivätkä skulaa. RATM-tyyppinen puhelaulu oli jees, mutta se herättää näin 2010-luvulla hieman hilpeyttä. Synkähkö ja masentava kappale lässähtäneillä saundeilla. Eipä oo oikein mun juttu.

Karua ja raakaa, ei ihan mun genreä, mutta hyvin vedätte omalla tyylillä. Hieman punkkimaista ja raivokasta. Yleissoundi voisi olla hieman kirkkaampi, muuta moitittavaa en keksi.

Tosi magee kitaraintro. Mutta biisin edetessä käy ilmeiseksi tuo laulusolistin suoritus on epätyypillinen Metalli musalle. Biisi on kuitenki oikein hyvä ja huomaa, että edustan vanhaa koulukuntaa tuossa asiassa.

Synkkä on soittajan tie! Tässä mennään rankalla otteella ja todistetaan uudestisyntyminen? Laulut hienoja varsinkin kertseissä!!