Kuten Mustassa ristiretkessä, kitarat vievät biisiä eteenpäin, konerumpusovitusten ja laulun säestäessä. Kitaroiden (basso mukaan lukien) harmoniat ovat varsin mallikkaita ja vaikka biisillä on kohtalaisesti pituutta, vaihtelevuus ja hyvällä maulla valitut sointukierrot jaksavat pitää kiinnostuksen yllä.
Rumpusovitukset hoitavat tehtävänsä, mutta eivät sinänsä tuo mitään lisäarvoa biisiin. Ei muuta kuin oikean rumpalin kanssa uudestaan sovittamaan ja äänittämään.

Rujot saundit. Se on aina. Sen pitää olla. Ja murina! :D Juuri näin. Osaltaan selkeyttä voisi tuoda rumpujen yläosastoon vaan näinkin toimii. Rytmiikan vaihtelut kuulee ja tuntee.
Silti varsinkin tomifilleissä paistaa läpi tietyt genren kliseet joita ei voi ohittaa kopiointina. Tietty myrskyn saundi on tavoitettu joka tekee tästä juhlavaa ja "kaunista" bläkkistä jota voisi kuunnella toistekin. Osioiden kanssa on leikitty, mutta se ei niin vakuuta. Hwerkistelyosio on melkein joka bläkkisbiisissä ja se on kuultu ennenkin. Mutta yhteydet "melodiseen" bläkkikseen miellyttää. Niistä kasi.

Hmm... mielenkiintoista. Erittäin hyvältä kuulostava biisi, josta tulee vitun paskat fiilikset ja tahtoisi vaan valua pois...

Ja vitut, asiaan:

Biisi vetää aika hyvin mukanaan. Melankolia toimii lähinnä houkuttimena, ja onnistuukin siinä hemmetin hyvin.

Akustinen kohtaus on kaunista(Spit!) kuultavaa ja uskoisin että hameväkikin kostuu sen kuullessaan.

Hyvä biisi, mutta ei nyt uponnut täysillä tänään... ehkä huomenna toisin...

Johan tätä on saatana odotettukin, enkä jumalauta pettynyt! Aivan loistava biisi ja soundit on hemmetisti paremmat kun noissa vanhoissa. Melankolista todellakin. Ysin saat perkele.