Juuri kun luulin, että Sarko on ohjannut bändinsä omituisesti pukeutuvien true-indie-häröilijöiden suosimalle alueelle, julkaisee TSSB singlen, joka on tällä kertaa 100% kantria. Tämä tyylillinen vuoristorata tiputtaa tivolin mutaiselle maaperälle kaikki ne, jotka eivät ole täysin omistautuneita Sarkofaguksen taiteelle. Musiikkimaailmaa järkytti vähän aikaa sitten avoin kirje, jonka aihe oli studiovelho Sly Garyn erottaminen. Olen kuullut huhuja, että kyseessä olisikin vain mainoskikka, ja kieltämättä tässä biisissä kuuluu Sly Garyn soittotyyli.

Biisi itse on tyylipuhdas akustisella kitaralla ja miesäänellä toteutettu rento pala, jossa Sarko kertoo olevansa blues. Hän ei kuitenkaan tyydy apinoimaan vanhoja legendoja, vaan tuttuun tyyliinsä inahtaa ja värähtää odottamattomina hetkinä. Kuulija odottaa, että lopussa joko kiljutaan päättömästi tai muulla tavalla aiheutetaan järkytystä, mutta se ei koskaan tapahdu. Bändi yllättää täydellisellä yllättämättömyydellä!

Tossa on jotaki vittumaista häiriönoisea taustalla. Ja kantria tää on eikä bluesia. Siispä kymppi.