Alku sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin.. Tämä on loistava. Ihailen sävellystä. Tämänkaltaista musiikkia kuulee nykyään aivan liian vähän.

Tästä tuli mieleen Juha "Watt" Vainio. Hienoa, että tällaista vielä tehdään (siis muutkin kun Vexi Salmi ja muut ähköittyneet vanhat tusinaiskelmien suoltajat). Selvää Sävelradio-hittipotentiaalia.

Tippa ierähtää linsiin jo heti kun kuulee tuon sydänriipaisevan intron. Kliseisyyden arvot musiikissa nousevat aivaan uuteen kunniaan. Sydän riipaiseva laulu omassa epävireisyydessään ja tunnemansa poskettomassa sentimentaalisuudessaan ovat jotain sellaista johon ei voi kuin sanoa, että PÄREKORI!

Kun tuo kaikki tuo liitetään tuohon pärekori sanoituseen niin lopputulos on kuin sammakko ankkalammella. Jotain käsinkosketeltavaa. Jotain absudin iraalista suhteessa kaikkeen siihen normauliuteen joka jyrää sen absurdiuden vain näennäisesti... HUH! Mahtava soolo!

Mitä utlee biisiin, niin ei tämä ole musiikkia. Tämä on taidetta.