Kokemukseni tästä genrestä rajoittuu black metal -bändi Darkthronen rumpali Fenrizin spacesynth-projektiin Neptune Towers, josta kyllä tällainen newbiekin osaa sanoa, että ollaan aika haparoivilla linjoilla, että kyllä tämä sen hakkaa mennen tullen. Jonku vakuutusyhtiön mainoksessakin sanottiin, että harva on mestari monella alalla... Ehkä tällaista voisi alkaa kuuntelemaan enemmänkin, synteettinen musiikki on aina tavallaan kiehtonut minua, vaikken siihen juurikaan ole tutustunut.

Niin, tämä toimii yhtenä hienona esimerkkinä genren biiseistä. Soinnutuksesta nyt en tiedä, eipä tuo minua juuri häiritse, että ne ovat yksinkertaiset. Enemmän pidän tärkeänä melodiapuolta, jota tästä biisistä löyty ihan jo mukavasti. Eniten silti pidin noista perkussiokilistimistä, jotka jatkuu ja jatkuu, vaikka komppi katkeaisikin. :)

Tämähän on vielä parempi biisi kuin Space Battle (Remix)! Vahvoja melodioita ja tylikkäitä power-drum -soundeja. Ja sopivasti jännitteitä biisin sisällä. Biisiä on helppo kuunnella, johtuneeko sitten aikaisemmissa kommenteissa mainitusta sointukuvioiden yksinkertaisuudesta ja selkeistä saundeista. Suuria yllätyksiä emme välttämättä kaipaa tähän hienoon genreen, emmehän?

Aika oikeaoppista omassa genressään ja hyvä biisi. Biisissä on hyvä tunnelma, kivaa fiilistelyä... -New York

Sävellyspuolella suosittelisin jatkossa etsimään jotain kokonaan uusia sointukiertoja. Jotenkin vain tuntuu että sun biisit on vetelee enemmän tai vähemmän samoja polkuja soinnutusten suhteen. Käytät esim. hirvittävästi Am, G, F alkuisia kuvioita ja sen eri variaatioita. Ei tietenkään juuri tuolta asteikolta, mutta varmaan käsität mitä tarkoitan. Vaikka sun kappaleet on poikkeuksetta olleet hyviä, niin ehkä vähän enemmän persoonaa toivoisin yksittäisiin biiseihin.

Muistaakseni olet joskus forumilla sanonut, että spacesynth perustuu yksinkertaisiin sointukuvioihin. Ei sen minusta tarvitse olla niin.

Mutta kommentoidaanpas nyt välillä tätä yksittäistä kappaletta. Kyllähän se jälleen kerran miellyttää. Väliin mahtuu pari maukasta melodiaa, erityisesti 1:13 nostaa hymyn huulille. Laadussa kamppailet samassa sarjassa tämän genren parhaimmiston kanssa.

Taattua laatua, mutta jätti ehkä biisinä vähän kylmäksi. Itselleni kappaleesta mieleen jäi ainoastaan vocoderilla höystetyt spiikit. Rumpuosasto on oikein mallikas ja sooloilut soitettu varsin riehakkaasti. Kyllä tästä tulee mieleen joku Chevy Chasen laadukas huumoripätkä -80 luvulta..

Tässä on prokkiksen yksi suosikkibiisini, melodisesti oivaltava ja ei liian monimutkainen. Melkoisesti vaihtelua näissä kappaleissa sisällöllisesti, mikä on hyvä asia - kappaleeseen ei kyllästy. Soundit sopii yhteen toistensa kanssa ja kappaleen yleiseen tunnelmaan, ja tässäkään asiassa Dreamtime ei petä. Kyllä tulee mieleen niin paljon Amiga-ajat mieleen noista leadeista ja kaikista, että aijai... :)