No voi hitto, jotain herkkää tunteilua.. Lähtihän se. Alussa on hieman aavemaista haikailua, mutta sitten vaihdetaankin ihan toiseen meininkiin. Funkahtavaa rokkailua. Hyvä groove kitarassa. Laulukin toimii paremmin, kun käytetään sitä ääntä kunnolla. Toimii.

Me likey. Huomaa että vaivaa on nähty, lopputulos hipoo täydellisyyttä, monipuolinen, täyteläinen.

Tää on hyvän kuullosta kanssa ... jotenki sellasta rehellistä... ei koiteta peittää kaikkia virheitä sekvenssereiden hienouksilla tai tuotannollisilla kikoilla... välillä tosin miksauksen balanssi ei oo ihan kunnossa, ku laulu tulee välillä likaa esiin joka kyllä häiritsee vähän kuuntelemista. ja tosiaan tyylivaihdos biisissä ei ehkä oo ihan parhaimmasta päästä... mutta silti kyllä tästä on pakko pitää.. kiitos

tyylillisesti alun maalailu ei ehkä ihan satasella minuun uponnut, mutta kappaleen lähdettyä "kunnolla" käyntiin tipuin mukaan sadallatuhannella enkä enää loppukappaleen aikana kunnolla kyennyt hengittämään. menee niin vaikeaksi sanoa mitään negatiivista tästä bändistä. pientä epätarkkuutta siellä täällä, mutta kai se on sitten "luonnollisen" kuuloista. hyvä biisi tämäkin.

olette sitä, mitä sanotte!

Soundi maailma on kyllä mehevä kaikessa retroilussaan. Hienoa että panostatte biiseihin kunnolla ja tarjoatte monipuolista kuunneltavaa vaihtoehtoisella tavalla.

Alku ei jotenkin napannut. En katsonut tarkalleen kohtaa mutta varmaan jossain parin minuutin paikkeilla biisi vasta käynnistyy kunnolla ja kuuntelijakin saa ideasta kiinni. Mulle tuli vähän Blues Explosion tästä mieleen. Laulun särösoundi toimi hyvin ja instrumentitkin olivat kaiken kaikkiaan oikein jymäkästi kohdillaan. Biisin lopusta sai paljon paremmat fiilikset kuin alusta. Taidan kuunnella vielä lisääkin.

Mukavan laiska laulutyyli tuolla pojalla. Ja kadehdittavan tasainen ääni. Siis sillai hyvällä tavalla tasainen. Ei tasapaksu vaan sellainen puhdas ja selkeä.
Tässä oli aika omintakeinen rakenne. Kestää varmaan pari kuuntelua ennenkuin kykenee ihan varmasti sanomaan toimiko se sillai täydellisesti vai oliko se vain ihan kiva. Melodia oli kuitenkin varsin hyvä. Popsävytteisen helposti sulava. Se oli hyvä ratkaisu siinä mielessä että laulun perinteisyys häivytti hiukkasen taustan omaperäisyyden aiheuttamaa kulttuurishokkia.
Peltejä oli käytetty ehkä himpun verran liikaa. Vähempikin riittäisi.

Aika erikoista. Tulee mieleen aikalailla 70 lukulainen meininki. Hienoa osion vaihdosta, rauhallisemmasta rokimpaan osaan on minulle se herkkukohta. Jäykkä funkki, hienoa, tykkään.
Särötetty laulu on aika persoonallinen ratkaisu tässä.

Kätevää kitarointia. Mukavan rauhaisa alku sitten tule tempomuutos ja homma lähtee käyntiin. Räiskähtelevää mäiskettä ja taas rauhoitutaan näppäilemään kivoja melodioita. Laulajassa oli jotain davidbowieta.

03 minuutin kohdalla tää alko aukemaan ja vakuuttamaan. Aluks kappale oli ehkä liian tyhjä. Enemmän instrumenntejä tähän niin annan kympin.