Todella pitkästä aikaa korville jotain erityisen meluisaa ja samalla niin erityisen skitsofreenistä. Kahden päivän pömppäämisen jälkeen tämä biisi tuntuu menevän suoraan päähän ja aiheuttaa siellä kouristuksia ja tuo kasvoille hymyn ja itkun elkeitä. Tämä teos ei kumartele edes naapurin Juusolle. Tyhjentää aikalailla ja kutittaa aivokäyriä. Melu on vitunmoinen ja biisiä voisikin sanoa "Syödään pesuainetta ja kuunnellaan sian raiskaamista äänensärkijän kautta"-leffan soundtrackiksi. Sairasta ja niin mukavaa yhtä aikaa. Ah, Hombre toi melun ainakin kerran takaisin. Kiitos ja otapa tästä yksi Mynthon!