Lomareissulle lähdin mä viikoksi Intiaan (Kyllästyitkö toimistokoppiin?)
Sinne Euroopan ihminen mennä voi valaistumaan (Viisaiden gurujen oppiin!)
Siellä sitarit soi ja kuin pipoa on kansaa,
helposti laajemman maailmankuvan saa
ettei juuttuisi skeemoihin läntisiin.

Lentokentältä rikšalla matkustin kaupunkiin (Kuskilla on poljento vankka!)
Matkan jäljiltä hiukoi, ja hakeuduin basaariin (Tuoksu mausteiden ilmassa rankka!)
Eväs poltteli kurkkua, luulin: ”Mitäs tuosta!”
Tuntia myöhemmin pitikin jo juosta
syventymään seudun saniteettikulttuuriin.

Paskaravi Mahanpuru
– nimen paikallisen sain
Paskaravi Mahanpuru
koko viikon jatkuu vain
Ruoka tämän maan
vatsani saa tolaltaan
Paskaravi Mahanpuru
on kohtalonain.

Oli aikeeni nauttia kulinaari-iloista (Makumatkalle maailman ääriin?)
löytää itseni reissulla sain – WC-tiloista (Ripulointi nousee kosmiseen sfääriin!)
Vaan kun hätä on suurin ja toilettiin töytää,
ei pyttyä siellä voi kopista löytää:
lattian reiällä joudut sä kyykkimään.

Sisälmyksiä polttaa ja silmätkin killistää, (Varpusparvi kera valtavan paineen!)
ydinpommilla maa pitäis sileeks inhimillistää (Ihmiskunnalta pilaa se maineen!)
Kai ne joogansakin täällä tarpeeseen keksi,
et taipuisi pytyttä paskomiseksi
Ensi lomalla varmasti kotiin mä jään:

Paskaravi Mahanpuru…

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu