Kaikki alkoi määräyksestä orjatyöllishommiin,
kun työtön Artsi aamukuuteen joutui heräämään.
Oli kolmas aamu, nukkui sankarimme pommiin:
pää jomotti, kun kamojaan hän kävi keräämään.

Hän astui Datsuniinsa, katsoi posti-Kusti pitkään,
vaan tuijotusta miekkosemme huomannut ei lain.
Iski tallan pohjaan, nopeusrajoitukset mitkään
ei pidelleet, kun pelko karenssista jäyti vain.

Kaahatessaan osui Artsi virkavallan tutkaan,
otsaa yhä pahemmin vain alkoi pakottaa.
Möllötti vain poliisi: ei noottii antanutkaan,
ei hämmennykseltään kai osannut hän sakottaa.

Töissä vakinaisten katse työllistetyn karttaa,
vaan oudon vaitonaista oli nyt myös väki muu.
Iltapäivä: kotiin, suihkuun vilvoittamaan varttaan,
vessan peiliin vilkaisusta totuus paljastuu:

Kyrpä kookas kasvanut on Artsin otsaluusta,
orjanhommain vitutus kun muokkas kehoaan.
Kauhunhuuto karkaa silloin sankarimme suusta,
kun kylmä vesi kasvaimeen vain osin tehoaa.

Ei jostain syystä Artsi havainnostaan lainkaan nauti,
vaan lääkärille menee vaatimaan poistoo pelin.
Tohtoripa innostuu: ”Niin harvinainen tauti,
että tässä suuri tilaisuus ois Nobelin!”

Käytettäisiin välineenä jälleen Artsi-parkaa,
hänet vuoksi maineen aiottaisiin piilottaa!
Pää kolmantena jalkana hän klinikalta karkaa:
silloin paparazzi ensimmäiset kuvat saa:

Kyrpä kookas kasvanut on Artsin otsaluusta,
ilmiötä tiedekään ei osaa selittää.
Roskalehdet aikoihin ei kirjoitakaan muusta,
kansa tahtoo tietää mahtaako se pelittää.

Julkisuuden uhriksi nyt joutuu Artsi-parka,
kutsun televisioon saa puheohjelmaan.
Keskiössä otsa on, vaan yhä aihe arka
on medialle tarttua kasvun aiheuttajaan.

Räsäs-Päivi lehdistölle lausuntonsa antaa:
Artsi kaappiin – juhlatuulensa on säädytön!
Vihreet vannoo: meillä yläviistoon saat sen kantaa,
otsa Saulin täyttäähän maan ryppykiintiön.

Ei enää kärsi Artsi lainkaan talousvaikeudesta,
haastattelut Seiskaan tuovat sentin poikineen.
Huhut liikkuu Artsista ja tanssijattaresta,
yhteen viisaat päät – aiheutti naisen poikineen.

Julkisuuteen viimein väsyi, senhän voitte taata:
turbaaniin hän yläkankensa nyt verhoaa.
Jos miehen näätte rätti päässä, otsa kohti maata,
se Artsi on, ja hänen elintänsä kutittaa.

Kyrpä kookas kasvanut on Artsin otsaluusta,
älkää naurako – niin käydä saattaa kelle vain.
Tänään pihaleikeissänsä pikkulapset puusta
tekee otsakyrvät, legendansa elää ain.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu