Kiitos palautteesta????

Tämän kappaleen ilmaisu on jälleen hieman Laivareissua onnistuneempaa – suureksi osaksi tällä kertaa pois jätetyn näyteltyyden tähden. Biisi muistuttaakin selvästi enemmän vaikkapa Brutal Angerin ensimmäistä osallistumiskappaletta Road 66, mikä toimii tässä yhteydessä paremmin. Tuttu keskitempoinen metalli-ilmaisu lätkii tällä kertaa isku kerrallaan menemään sydänsurujen ja mahdollisesti myös salarakkauden aihepiirissä.

Kappaleen sanat valottavat minäkertojan muistojen kautta suhdetta, joka syystä tai toisesta päättyi. Nimenomaan muistaminen onkin kappaleen ytimessä, ja sen varjopuolena kappaleen minän muistaminen kuvataan pakkomielteisenä kiinni pitämisenä jostain jo menetetystä. Se on tuttuudestaan huolimatta – tai ehkä jopa sen takia – täysin toimiva tapa näyttää kuvatun hahmon heikkoutta ja tarjota kuulijalle mahdollinen syy siihen, miksi sanoituksessa kuvattu ihmissuhde ehkä päättyi.

Tuo hahmon heikkous sopii kappaleen kokonaisuuteen myös sen sovituksen kautta. Koko kappaleen ajan samanlaisena pysyvän ilmaisun monotonisuus – niin sovituksessa kuin vaikka kauttaaltaan samanlaisena pysyvässä laulussakin – saattaisi puuduttaa, mutta kun jääräpäinen kiinni pitäminen kuvataan kappaleen minän heikkoudeksi, sovitus alkaa tukea kokonaisuutta yllättävän konseptuaalisella tavalla, joka pelaa molempien vahvuuksilla.

Jopa tauoitta vain vähillä muutoksilla ja jopa väliosioiden yli soitettu rumpukomppi alkaa pelkän puuduttamisen sijaan sopia kokonaisuuteen, kun sen mieltää jälleen yhdeksi tavaksi kuvata kertojan ongelmaa. Kappaleen rakenteen ja kuuntelukokemuksen kannalta pienet tauot ja vaikkapa rytmiset muutokset olisivat voineet sopia mukaan aivan hyvin, mutta myös tämä ratkaisu toimii tällä kertaa. Tulevissa samankaltaisissa biiseissä voisi jälleen kokeilla hieman varioida myös rummutusta.

Suurempiin teknisiin ongelmiin en tässäkään kappaleessa kiinnittänyt huomiota laulun ajoituksen lisäksi. Bassokitaraa olisi ehkä voinut käsitellä hieman toisin – joko pieni määrä lisäsäröä tai -saturaatiota tai hieman voimakkaampi kompressointi halutusta soundista riippuen voisi toimia – mutta se on muuten ryhdikkäällä äänipuolella lopulta varsin pieni pulma.

Laulun ajoitus mietityttää kieltämättä enemmän kuin mikään muu kappaleessa. En ole varma, onko kyse vahingosta vaiko taiteellisesta valinnasta. Sinänsä se sopii kappaleen minäkertojalle, jonka voi kuvainnollisesti menettäneen elämänsä rytmin rakkauden mukana, vaikka olisin ehkä itse arvostanutkin tarkempaa ilmaisua enemmän. Sama onnunta kuuluu myös ilmaisuun valitussa englannin lausunnassa. Siitä saa kyllä selvää, mikä lienee lopulta tärkeintä, mutta kappale tuskin kärsisi paremmasta lausunnastakaan.

Erityiskiitoksen teknisellä puolella ansaitsee yllättävän onnistunut kappaleen ensiäännähdys: särökitara vingahtaa heti alussa ilahduttavan vivahteikkaasti, mitä osaa aina arvostaa, kun rooliin useimmiten tarjoillaan vain normikiertoa.

Kappale ei ehkä ole erityisen kesäinen, mutta jos sen puolen unohtaa ja arvioi kappaletta sellaisenaan, se saattaa olla näistä kolmesta Brutal Angerin Kesäbiisi 2023 -osallistumiskappaleesta oma suosikkini.

Kiitos kommenteista:)

Kyllä tässä vielä silleen käy,
että kerron sinulle kaikki kyyneleeni,
ja muistan kaikki kauhut,
jotka ovat vielä edessäni