Äijä menoa kyllä! Laulaja kuulostaa aiempaan tuotantoon verrattuna mahtavalta, joskin lauluraidalta puuttuu se jokin tietty pikku juttu, joka saisi keskittymään siihen kitarariffien sijasta. Munaa vielä lisää peliin ja rock-meininkiä raitoja äänitellessä niin johan räjähtää!

Kitarariffit ovat taas kerran sitä wanhaa kunnon Van Halen kamaa, joka toimii edelleenkin aivan saatanan hyvin. Ainoa mikä kitarapuolella jäi miinuksien puolelle oli soolon ärsyttävä taustakitaroiden panorointi. Kuulosti vaan vähän ääliöltä kun se chordia pitkillä nuoteilla iskevä kitara tupsahtaa tyhjästä vasempaan korvaan. Oisitta pitänyt sen siinä keskellä. Muuten panoroinnit ja miksaus kohdillaan.
Rumputyöskentely ja basso ovat sitä samaa perusvahvaa tykytystä. Rytmiryhmästä ei voi sanoa kuin vain että hienoa työtä!

Kokonaisuutena tämä biisi ei ole ihan yhtä äijä kuin Alcohol tai Intruder, mutta ei se kauas jää!

Hyvin alkaa ja odotukset nousee korkealle. Laulun alkaessa tapahtuu kuitenkin jotain. Aivan kuin tempo putois pikkasen. En tiedä onko niin vai tuntuuko vain siltä. Sama tapahtuu seuraavassakin säkeistössä. Ehkä se on vaan sovitus tai miksaus juttu. No joka tapauksessa muuten jyrää kivasti.

Laulu kuulostaa vähän siltä kuin yritettäis kuulostaa joltakin muulta kuin itseltä. Muutenkin se jää tuotannollisesti taustaan nähden kesyksi. Olis ehkä kannattanut harkita tuplausta (jopa triplausta) ja kaiuttaa muutenkin isommaksi. Ei siis mitään isoa hallia vaan täyteläisyyttä lisäävää tilantuntua.

Kritiikistä huolimatta hyvin toimivaa rypistystä. Hyvä!