Tää on biisi josta en tykännyt yhtään originaalina. Oli jotenkin taas liian rankkaa, synkkää kamaa. Mutta nää "intialaiset" soittimet ja jännä, itämainen sointukulku toimii mielettömän hienosti ja jotenkin koukuttaa kuuntelemaan eteenpäin. On vaan pakko kuunnella loppuun. Sama raadollinen sävy tässä korostuu niin kuin originaalissakin. Se että soundissa on nyt sekä mies että nainen on aivan loistava ratkaisu. Nostaa biisin ihan uusiin sfääreihin ja tuplaa tunteen. Aivan järkyttävä, ja niin mahtava! Ihan sun kärki tuotantoa, sanoisin.