Tyyppi on kyllä jollain aika nerokkaalla tasolla. Tuntuu siltä että pinnalliset, muoviset kuoret ovat murtuneet (emmä siis tiiä onksulla sellasia ollukaan) ja alta lipuu esiin jotain puhdasta, aitoa.

Tätä vois olla siisti kuulla livenä. Koomassa, maata jossain säkkituolissa pimeässä tilassa jossa on öljyprojisioita seinällä ja sieniä kasvaa nurkissa.

Olen vaikuttunut.

Hengellinen, itämainen. Melodisempi kuin biisisi normaalisti. Rauhallinen ja silti levottomuutta herättävä, hieno ristiriita. Pidän rumpujen etäisyydestä, muut soittimet tuovat tähän lämpöä ja kaukaiset rummut kuitenkin tuovat sitä tavaramerkkiäsi, kylmyyttä. Siinäkin ilmenee ristiriita. Ihminen on hassu laji kun se tykkää että "on molempia". Me emme ole yksiselitteisiä eikä ole tämä biisikään. Jollekin tämä voi olla rauhoittavaa hypnoosintapaista musiikkia, joku voi ahdistua tästä. Kaikkea on kahta tyyppiä. On alku, on loppu. Paitsi joissain (itämaisissa) uskonnoissa elämä on kehä, ei ole alkua eikä loppua vaan kaikki kulkee sykleissä. Puolen välin jälkeen tuli kohta, josta tuli mieleen Twin Peaksin se punainen huone. Hassu huomio sillä sarjassa käsiteltiin mielenkiintoisesti sekaisin eri uskontoja. Samanlainen outo rytmi, salaperäinen. Tämä ei tylsistä lainkaan vaikka koko biisi on sitä samaa, tässä on monia kerroksia ja tunnelmaa sen verran joka antaa mielikuvitukselle tilaa ja jos mielikuvitukselle antaa aikaa niin ajalle kasvaa siivet eli toisin sanoen aika lentää kuin siivillä tätä kuunnellessa. Kiitoksia tästä kuuntelukokemuksesta, se on tällä kertaa täyskymppi! :) Jatka samalla linjalla (mutta älä jää ikinä junnaamaan samaan)!