Seitenvitonen

1. Nyt sitten oon mä seitenvitonen,
aamulla varhain, kello viisi, täytin sen.
Mitä nyt tunnen, oonko toinen ihminen,
ja minkä vuoksi täällä vielä harhailen?
Mä ehkä voisin jo hieman hellittää,
oi, kunpa osaisin sen oikein selittää,
et ikää mahdoton on määrittää.
Kai meistä jokainen sen viimein käsittää:
elämää vaikeaa on ymmärtää.

2. Sain vanhemmilta lahjaks elämän,
se mitä antoi, nyt jo ymmärrän.
Loi rautamyrsky varjot ylle lapsuuden,
ja puute kalvoi aikaa nuoruuden.
Mut kukaan aikaa vastustaa ei voi:
otat vain vastaan, mitä elo sulle soi.
Oi, lapset rakkaat, toivon yhtä vaan:
eläkää onnenpäivä aina uudestaan.

3. Siks oon vain hieman surumielinen,
kun elonpäivät hiipuu hiljalleen.

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu