Mä tunnen tämän kaupungin, sen joka ainoon korttelin,
mun kanssa pääsit aamut hukkaamaan.
Syksyllä kun lähdin pois, en taakse jäänyt itkemään,
sä purit kieltä - sanoit : nähdään taas.

Ei maailmassa oo, ei maailmassa oo,
niin montaa puistoa kun mul on susta muistoja.
Ei maailmassa oo, ei maailmassa oo,
kai kukaan muu niin pihalla, kun mä olen sinusta, hei.

Mä kävelen ohi kirkonkylän, talossasi ei oo verhoja,
mä käännän pään, kun juna viheltää.
Sä pyysit kyllä käymään, mut et sä sopinu mun kuvioon,
eikä ollu aikaa silloinkaan.

Ei maailmassa oo, ei maailmassa oo,
niin montaa puistoa kun mul on susta muistoja.
Ei maailmassa oo, ei maailmassa oo,
kai kukaan muu niin pihalla, kun mä olen sinusta, hei.

SOLO

Ei maailmassa oo, ei maailmassa oo,
niin montaa puistoa kun mul on susta muistoja.
Ei maailmassa oo, ei maailmassa oo,
kai kukaan muu niin pihalla, kun mä olen sinusta.
Ei, ei maailmassa oo, ei maailmassa oo,
niin montaa puistoa kun mul on susta muistoja.
Ei maailmassa oo, ei maailmassa oo,
kai kukaan muu niin pihalla, kun mä olen sinusta, hei.

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu