Tämä maailma palaa, selkäni takana,
se tapahtuu aivan salaa, olen valkoinen kuin lakana.
Missä on sarana, joka avaa luukun?
Luukku, jota ilman mä hukun?
En kestä katsoa tätä maailman menoa,
vanhukset pelaa kenoa ja parit hakee eroa.
Tekisi mieli kiroilla ja tunteeni huutaa
taivaan ilmoille ilmaisten tätä tuskaa.

Yksinäinen nainen kaduilla raiskataan,
poliisi ei kommentoi, keissi alas paiskataan.
On se vaa hankalaa, kun ei saa turvaa,
ei ihme, että teinitytöt koittaa itsemurhaa.
Se on vaa turhaa, kun ei kuule kukaan.
Tuskan huudot korvissa tulee aina mun mukaan.
Kehen turvaudutaan, jos tilanne pahenee?
Entä jos pois kaikki tästä vain pakenee?

Elämme rikkinäisessä yhteiskunnassa,
paikka, missä mikään ei ole kunnossa.
Paljonko se yksi kilo painaakaan punnassa?
Ihmishenki ei ainakaan paljon paskaakaan.

Elämme rikkinäisessä yhteiskunnassa,
kaikki ei tapahdukaan niin kuin runossa.
Me ollaan kaikki tässä samassa junassa.
Eikö auktoriteetit nää et ollaa pulassa?

Miksi meille syötetään paskaa raakana?
Mihinkään ei voi enää luottaa, saatana.
Tämä juttuhan on aivan helvetin vakava.
Ei oo välii olitko uskovai vai pakana.
Tämä taitaa olla maanpiällinen helvetti.
Talot palaa, joku meidät leijonille heitti.
Kun pitti alkaa, heiluu myös letti.
Sitten jollakulla heti yli keitti.

Se setti, mikä meillä on tässä päällä.
Ei meistä kukaan saa enää takkii kääntää.
Jatketaa kunnes orjuuttajat ei hengitä.
Siis siihen asti kunnes kukaan ei meitä enää kengitä.
Muistakaa: me ei täällä leikitä, vaikka
joku molopää tulee jotai selittää.
Tukkikaa korvat ja huutakaa takas,
mottomme on: ELÄMÄ ON MEILLE RAKAS!

Elämme rikkinäisessä yhteiskunnassa,
paikka, missä mikään ei ole kunnossa.
Paljonko se yksi kilo painaakaan punnassa?
Ihmishenki ei ainakaan paljon paskaakaan.

Elämme rikkinäisessä yhteiskunnassa,
kaikki ei tapahdukaan niin kuin runossa.
Me ollaan kaikki tässä samassa junassa.
Eikö auktoriteetit nää et ollaa pulassa?

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu