Useimmat tämän laulun kuulleet ovat arvelleet, että se kertoo maahanmuuttajasta, joka on kokenut kovia ja jonka perhe on jäänyt toiselle puolelle maailmaa. Minusta se on oikein hyvä tulkinta, olkoon siis näin. Itse ajattelin laulua kirjoittaessani enemmänkin tiibetiläisestä kuolleidenkirjasta tuttuja tapahtumia. Sen mukaan ihminen näkee kuoleman jälkeen koko elämänsä välähdyksinä ja kuvina, jotka voivat olla pelottavia tai myönteisiä. Jos kuollut tajuaa niiden unenomaisen luonteen, ne menettävät pelottavan luontonsa. Anna ihmetteli, miksi biisi loppuu surullisesta...

Eräs ystäväni kertoi minulle näkemänsä unen. Hän tapasi unessa henkilön, jota hän vihaa. Unessa tuo tyttö oli kuitenkin ystävällinen ystävääni kohtaan. Aamulla hän koki vihansa lauhtuneen. Tuo tarina tuntui niin hienolta, että pyysin lupaa tehdä unesta biisi. Tarina on biisissä aika paljaana, muokkasin sen lähinnä biisiin istuvaan muotoon. Kertosäkeeseen nostin mielestäni olennaisimman.

Unien sisällöt ovat niin henkilökohtaisia, että niitä pystyy tulkitsemaan vain niiden näkijä. Siksi pyysin vielä ystävääni kertomaan siitä jotain:

"Tarina kuvaa kamalan...

Kaverini Kake kertoi kerran kuulleensa kotibileissä kummallisen tarinan. Joku oli pudonnut yhdeksännestä kerroksesta ja jäänyt henkiin. Hän sai siitä itselleen lempinimen "Ysimies". Kake arveli, että olipa siinä jännä urbaanilegenda. Samana iltana baarissa hänet esiteltiin kyseiselle henkilölle. Hän kysyi Ysimieheltä, että oliko tämä tosiaan pudonnut niin korkealta. Ysimies totesi, että "ei pidä paikkaansa, minä hyppäsin sieltä". - "Akat vittuili". Hän oli ollut ryyppäämässä ex-vaimon ja tämän kaverin kanssa. Puolessa välissä matkaa hän muisti lapsensa ja...

Tämän laulun kuullessaan ihmiset kysyvät usein, perustuuko tarina tositapahtumiin. Olisi oikeastaan mukava vastata kyllä. Ajallisesti yhteys on; teimme biisin viimeisen kevätjuhlani jälkeen. Tarina menee kuitenkin näin: Viimeistä kevätjuhlaani edeltävänä iltana joimme Akun ja Pasin kanssa viinaa kattilasta ja perustimme uutta, hienoa Banana Split -bändiä oikein tosissamme. Seuraavan päivän juhlassa pidättelin oksennusta muovipussi taskussa. Mitään erityistä romantiikkaa tuohon ajankohtaan ei tainnut liittyä tämän biisin fantasian lisäksi.

Banana Splitissä oli...

Tämä biisi kertoo kosmisesta vitutuksesta. Biisi alkoi soida päässä kirkon ohitse kävellessä. Ehkäpä se aiheutti noita raamatullisia hahmoja ja paikannimiä biisiin. Lauloin biisin kännykkään. Kotona teksti syntyi parissakymmenessä minuutissa eikä siitä juurikaan muuttunut.

...ja kiitoksia Mikseriystäville hyvistä kommenteista: miksattiin ja masteroitiin biisi vielä uudestaan. Vähän lisää murinaa kitaroihin ja laulua pintaan ja iholle. Hauskaa saada palautetta asiantuntevilta ihmisiltä! :)

Kuuntelin Blackmore's Nightin levyä "Under the violet moon". Ajattelin että olisipa hienoa tehdä noin hienoa musiikkia. Otin sitten kitaran käteen ja nämä melodiat ja paljon muuta syntyivät samalta istumalta. Uutta melodiaa ja teemanpätkää pukkasi ilmoille sitä mukaa kun soitti. 



Teksti kuitenkin puuttui, ja se on aina vaikeampi osa biisistä. En yleensä osaa tekstittää valmiita biisejä. Tekstin pitää tulla jotenkin spontaanisti ja melodiat sitten seuraavat sitä. Nyt päätin kuitenkin yrittää. Ajattelin, että aika vihaiselta tuo biisi kuulostaa. Tekstiä tulikin...

Söin eräänä aamuna kaurapuuroa, jossa oli päällä pähkinöitä, hunajaa ja banaania. Aloin rallatella mielessäni jotain, joka sai tämän biisin kertosäkeen hahmon. Hapuilin kitaran ja vihkon esiin. A-osan melodia syntyi samantien. Ryhdyin kirjoittamaan pikku tekstinpätkiä, jotka istuivat kertosäkeen jatkoksi. Illalla tutkin tuotosta. Tekstiä oli paljon. Se on aina hyvä asia, sillä useimmiten biiseistä joutuu karsimaan paljon (= suurimman osan) tyhmää pois. Kertosäkeen lopussa oleva kitarariffi toi mieleeni aiemmin keksimäni kitaramelodian. Se istui hyvin (irvokkaasti)...

Terveisiä kaikille ystäville, joita olen vuosien varrella laiminlyönyt! Kyllä minä teitä ajattelen - vaikka en usein sitten sen enempään kykenekään. Tärkeitä olette kuitenkin. Ja useimpien nimetkin muistan, vaikka laulussa toisin sanotaan...:) 



Varsinkin silloin, kun arjen kiireet hetkeksi hellittävät huomaan miettiväni ihmisiä matkan varrelta. Tämä on jonkinlainen eeppinen haikailubiisi, joka syntyi sellaisella sinisellä hetkellä. 



Biisin tunnelmaa kuvasi päässäni koikkelehtiva kitarateema, jonka taustalla on sointukulku, joka ei oikein johda...

Biisiä jammailtiin Annan ja Ollin kanssa ja se hakeutui lopulta tämmöiseen muotoon. Djembe äänitettiin sitten Ollin kotona. Siihen taisi loppua Ollin djembensoitto siellä. Pari tuntia yhtämittaista jytinää oli liikaa alakerran naapurille. Ilmoitustaululle ilmestyi lappu "mene bongorumpali muualle harjoittelemaan". Tuo episodi sopii minusta hyvin biisin luonteeseen. Ehkä se tunnelma tarttui raidoillekin.

Tämä on omistettu Pasille. Toivottavasti ruoho on vihreämpää rajan sillä puolella - ja toivottavasti maltat pitää näppisi erossa siitä...

Kävimme kuuntelemassa Bachin Johannespassion ja se innoitti säveltämään lisää Bachia. Tässä tulos. Teksti oli jo aiemmin tehty runoksi rakastetulle suhteen epävarmoilla ja haparoivilla alkuaskelilla, mutta tuntui sitten istuvan myös tähän. Tulipahan käytettyä kahdesti...:)

Hetken mietittiin bändinkin lisäämistä biisin taustalle. Mutta kun biisi on näinkin hauras ja alaston, niin se ei tuntunut kuitenkaan järkevältä. Olkoon tulkintakin riisuttu, sitä ovat biisin tunnelmatkin.

Kun on tapahtunut jotain ikävää tai raskasta ja olo alkaa helpottaa, niin ehkä tuntuu jotenkin tällaiselta. Voi olla aika vapautunutkin olo. Ja elämä tuntuu virtaavan eteenpäin ja oma rooli ei näytä siinä valtavan suurelta. Ja sekin voi tuntua hyvältä.

Kärpäsen Olli sanoi, että instrumentaaliväliosa ennen akustista C-osaa kuulostaa Slayeriltä. Koska Olli pitää kovasti Slayeristä, niin se oli varmaankin suuri kohteliaisuus...:)

Tämäkin on vanha biisi, lienee noin 16-vuotiaana kirjoitettu. Veivasimme sitä Jukan ja poikien kanssa bändillä monta vuotta. Tai oikeastaan biisejä oli kaksi, ne tehtiin ihan peräkkäin. Terveisiä Tarkolle! Sitä hänen kirjoittamaansa A-osaa ei löytynyt enää mistään. Mutta yhdistin siis ne kaksi biisiä, toisesta kertsi ja toisesta A-osa. Usein tuntui, että kahdessa peräkkäin tehdyssä biisissä laulettiin suurin piirtein samasta asiasta. Nykyään biisejä syntyy niin harvakseltaan, että ne ovat selkeämmin omia yksilöitään.

Jukka soitti aikanaan samaan tapaan...

Laitanpa tämän akustisen version biisistä. Kuulemme mieluusti myös kumpi teistä toimii paremmin: sekö, vai bändiversio? :)

Tämän laulun kuullessaan ihmiset kysyvät usein, perustuuko tarina tositapahtumiin. Olisi oikeastaan mukava vastata kyllä. Ajallisesti yhteys on; teimme biisin viimeisen kevätjuhlani jälkeen. Tarina menee kuitenkin näin: Viimeistä kevätjuhlaani edeltävänä iltana joimme Akun ja Pasin kanssa viinaa kattilasta ja perustimme uutta, hienoa Banana Split -bändiä oikein tosissamme. Seuraavan päivän juhlassa pidättelin oksennusta muovipussi taskussa....