Oli melkoinen meininki! Tällaisissa "orkestraatio"- teoksissa harvoin kuulee näin aktiivista rummutustoimintaa, mikä on asia mitä olen itse pohtinut myös, että minkä vuoksi padat ja muut lyömäsoittimet jäävät taka-alalle niin monissa sinfoniaorkesteri esityksissä. Vastaus siihen löytyy yleensä teoksen luonteesta; minkä teeman alle teoksella on pyritty ja luonnolllisesti tämän teeman alle runsaampi rummutus kuuluu luontevasti, missä paha on voimakkaammassa roolissa hyvyyden vastustajana. Mahdollisesti ironisesti rummutus muistutti toisaalta Tosi-TV ohjelmien dramaattisia tilannehetkiä, mikä ei varmaankaan tässä ole ollut minkäänlainen tietoinen asia. Yksistään hieman tylsä, mutta elokuvan tai mahdollisesti pelin tai jonkin tietyn taiteellisen kokonaisuuden osana toimisi varmasti hyvinkin onnistuneena teoksena!

On tässä voimakas, jännitteinen tunnelma ja sotaisuutta antavat rummut.. Tumman sävyinen äänimaisema, kohtalokaskin sointi. hyvä sovitus, varsin dynaaminen sellainen, tosin rumpuraita soi aika tasaisella voimakkuudella, sen volumea vaihtelemalla dynamiikka lisääntyis...hmm..toisaalta se saattaisi sitten syödä tunnelman jännitettä....mainiot soundit ja hyvä sävellys

Loistava tunnelma tässä, rytmipuoli jälleen loistavasti kasassa, ei tästä kyllä mitään kritisoitavaa löydy, tällä amnis on mennyt jo askeleen jälleen eteenpäin, keep it going+++,

vahva sävellys ja combat-teemaltahan se kuulostaakin. Tulee mieleen Braveheartin klassiset taistelut lähinnä orkesteriäänimaailman takia, ei siksi että tämä olisi toisintoa siitä. Braveheart soundtrack on tosin muutenkin ainoa oreksterisoundtrack johon olen koskaan kunnolla tutustunut.. Ja kaikki verenmakuinenhan tietty aina ja kaikkialla lämmittää pienen ihmisen sydäntä :O

lyömäsoittimissa hyvää dynamiikkaa. kokonaisuus istuu itseensä!