Kylläpä lämmittää tuo alun Ozric-delayriffi. Tällaista kuulee turhan vähän. Tai no, tietysti joku voi kysyä kuuleeko tosiaan, kun Ozric Tentacles on jo äärimmäistänyt tällaisen 20 vuotta sitten. No mutta ei kai pidä suhtautua liian vakavasti, jami on jami. Vähän turhan paikoillaan tämä kulkee, jamimusiikkiin ylipäätään tarvitsee mielestäni enemmän soittajia jotta se kantaisi (nimimerkillä triojamejamme ei varmasti ollut kovin kiinnostava kenenkään muun kuunnella kuin itsemme).

Kitaristille sellainen ajatus, että niitä efektejä voisi varioida eikä pitää sitä samaa delayta ja säröä koko ajan päällä. Dynamiikasta ja kontrasteista syntyy iso osa psykedeliaa.

Tällaisessa musiikissa olisi todella hienoa jos soitanta olisi äärettömän tiukkaa, koska silloin tilaa päräyttävälle jammailulle jää huomattavasti enemmän; rentous vaatii tiukkuutta. Jotenkin soittajien ote tuntuu turhan jäykältä, siltä että on jouduttu puristamaan että biisi ylipäätään kulkee. Relax!

Nauhoituksesta sen verran, että (jos tämä on nauhoitettu tilamikityksellä ilman mahdollisuutta jälkimiksata kuten oletan) nauhoitusvaiheessa olisi hyvä etsiä mahdollisimman hyvät äänenbalanssit jo valmiiksi, koska tässä soittimet eivät oikein löydä kunnollista balanssia ja tilaa. Mikä nyt on tietysti useimmissa treenikämppätiloissa hyvin vaikea saavuttaa. Seinien demppaus mattomeiningeillä ainakin auttaa kaikumisen luomaan ylimääräiseen hälyyn.

Ehkä vähän hölmöä antaa jamista näin tarkkaa teknistä analyysia, mutta tämä nyt on tapani kommentoida musaa mikserissä. Toivottavasti tästä on jotain iloa kuitenkin, mielelläni kuuntelen jamitteluja ja mielelläni tietysti myös mahdollisimman toimivilla saundeilla.

voi hitsipilli kun tämä on loistava kappale, vain ojamolla voi tehdä näin loistavaa musiikkia

ANTEEKSI VAAN MUTTA EN KEKSI MITÄÄN RAKENTAVAA TÄSTÄKÄÄN... Tää oli MAHTAVAA... Ihan kun koko musiikki olis ollut pilvessä!