Tuntuu oudolta, kuulla sinun puhuvan, oikeita sanoja, vaikket mitään niillä tarkoita -se tuntuu oudolta.
Tuntuu oudolta, nähdä sinut siinä. Sanottavaa koitan keksiä ja mietin onko meillä joskus ollut jotain yhteistä.


Jotain niin kuin
Kukkien lakastuessa, sateen sinut kastellessa...
Jotain niin kuin aamunkoiton valjetessa, öisen linnun laulaessa...
Jotain niin kuin junan torven huutaessa, aamukasteen kuivaessa...
Jotain niin kuin, hautajaissaattueessa, rakastuessa.

Ja mä mietin, onko koskaan tää, ollut normaalia elämää vai onko aina tässä ollut
jotain turhaa, jotain ylimääräistä, joka häviää, kun minut kuvasta pyyhkäistään,
ja tavalliset ihmiset saa jatkaa, tavallista elämää.
Tuntuu oudolta, sinua katsella. Oot lihaa ja verta ja silti pelkkää lumetta -se tuntuu oudolta.
Tuntuu oudolta, sinua kuunnella. Et nää puita etkä metsiä ja muistoistani koitan etsiä jotain yhteistä.

Jotain niin kuin
Kukkien lakastuessa, sateen sinut kastellessa...
Jotain niin kuin aamunkoiton valjetessa, öisen linnun laulaessa...
Jotain niin kuin junan torven huutaessa, aamukasteen kuivaessa...
Jotain niin kuin, hautajaissaattueessa, rakastuessa.
Ja mä mietin, onko koskaan tää, ollut normaalia elämää vai onko aina tässä ollut
jotain turhaa, jotain ylimääräistä, joka häviää, kun minut kuvasta pyyhkäistään,
ja tavalliset ihmiset saa jatkaa, tavallista elämää.

Tuntuu oudolta, kun olet siinä.
Tunnetta tätä, on ollut ikävä, se tuntuu oudolta.

Jotain niin kuin...

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu