Jos en pelkäisi enkä olisi näin heikko, en kääntyisi puoleesi. Sinä olet, kaiken yllä ja tiedän että kuulet ja näet kaiken. Ilman sinua ei minua olisi. Ja minä, en voi muuta kuin turvata sinuun. Kuulethan minuakin?
Minä istuin pianon edessä kun kirjoitin tätä. Sinä ikkunan takana. En ymmärrä mitä tarkoitat vaikka kuinka koetat vakuuttaa. Silmiä ei voi enää avata jos ne on viimeisen kerran sulkenut.
Kävelin vierelläsi, miten olitkaan niin suuri. Ja kaiken tiesit, sellaisia aikuiset on. Tai ainakin minun isäni. Kun minusta tulee iso alan varmasti isäksi, silloin tietää ihan kaiken. Ja on iso.
Ois kiva olla vielä lapsi. Aikuisena vituttaa kaikki. Ne kaikki korvaan hengittäjät jotka läähättää kuinka ihana sä olet jne. Mä mikään ihana ole, läskihän mä. mut kun jätkät ei haluu muuta kuin sitä, niille riittää kunhan on joku. Tauno Palon leffoissa on vittu asennetta.
Ei tosiaankaan pitäis jämähtää. Esim.Hesassa on kuulemma töitä enemmän kuin jaksaa tehdä, ja ihan tähtitieteelliset palkat.
Ajoivat tehtaa alas, ja tää homma on ihan ok. Palkat ei päätä huimaa, mut jostain syystä ei ikävä vanhaan duuniinkaan paina. Sieltä sai kyllä käkkyä. Taas soi pii-paat, ne soi useammin nykyään kun mun kännykkä. Ei pitäis jämähtää.
Muistan leikkikentän. Mökin ja veneen. Muistan ajamattoman parran sängen ja turvallisuuden. Serkut muistan ja leikit, muistan lapsuuden. Palapelin paloja on paljon, veikkaan ettei se koskaan valmistu. Ne on sikinsokin, hukassa monta. Sinun palasi löysin nopeasti, se oli suuri ja helppo löytää. Kiitos kun olit pappani.
Kiitos Marko!